2.3.1984

Kanne

A oli B:lle toimituttamansa haasteen nojalla lausunut, että asianosaisten 24.8.1980 kuollut isä C oli 30.5.1963 myynyt B:lle omistamansa osuuden eli puolet Jämsän kaupungin Kaipolan kylässä sijaitsevasta tilasta 6.000 markan kauppahinnasta ja eläke-etuja vastaan. Kaupan yhteydessä B:n käyttöön ja tosiasiallisesti myös hänen omistukseensa oli siirtynyt puolet tilan karjasta ja maatalousirtaimistosta. Kun B oli täten saanut isältään sellaisen lahjan, jolla oli ilmeisesti tarkoitettu suosia häntä lakiosaan oikeutetun A:n vahingoksi, A oli vaatinut, että C:n kuolinpesän varoihin lisättäisiin puolet mainitun tilan sekä tilalla olleen karjan ja maatalousirtaimiston arvosta, että lahja arvostettaisiin nykyarvoonsa ja että lahjoitetun omaisuuden nykyarvoksi katsottaisiin ainakin 195.500 markkaa.

Jämsän KO:n päätös 14.4.1981

B:n vaadittua kanteen jättämistä tuomioistuimen toimivaltaan kuulumattomana tutkittavaksi ottamatta ja kummankin asianosaisen pyydettyä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan KO oli päätöksessään katsonut, että, koskei A:n puolesta ollut väitettykään, että hän ei voisi saada lakiosaansa täytetyksi pesän varoista, eikä hän myöskään ollut vaatinut B:n velvoittamista suorittamaan hänelle lakiosan täydennystä. A:lla ei asian tässä vaiheessa ollut oikeussuojan tarvetta. Sen vuoksi KO oli jättänyt kanteen tutkimatta. Asian laatuun nähden asianosaisten kummankin tuli kärsiä itse oikeudenkäyntikulunsa.

Vaasan HO:n päätös 23.12.1982

A:n vaadittua muutoksenhakemuksessaan jutun palauttamista KO:een uudelleen käsiteltäväksi sekä B:n vastattua muutoksenhakemukseen ja samalla vaadittua vastinekulujensa korvaamista HO oli päätöksensä perusteluissa lausunut että, koska kanteessa oli vaadittu sen seikan vahvistamista, että jäämistön varoina oli perunkirjasta poiketen otettava huomioon vainajan eläessä antaman sellaisen lahjan arvo, jolla oli merkitystä lakiosan suuruutta määrättäessä, ja kun tuon asian ratkaisulla oli vaikutusta A:n oikeuteen toimitettavassa perinnönjaossa. KO:n ei olisi tullut jättää kannetta tutkimatta. Sen vuoksi HO oli kumonnut KO:n päätöksen ja palauttanut jutun KO:een.

KORKEIN OIKEUS

Pyytäen valituslupaa B haki muutosta HO:n päätökseen. Lupa myönnettiin ja A antoi valituksen johdosta pyydetyn vastauksen.

KKO p. lausui perusteluinaan:

A:n kanteessa esitetyt vaatimukset koskevat kysymyksiä, jotka ensi sijassa on ratkaistava perinnönjaossa pesänosakkaiden keskinäisellä sopimuksella tai tuomioistuimen määräämän pesänjakajan toimesta. A ei ole näyttänyt, että hänellä olisi oikeudellista tarvetta saada näihin kysymyksiin tuomioistuimen ratkaisu jo ennen perinnönjakoa.

Tällä perusteella KKO, kumoten HO:n päätöksen, jätti asian KO:n päätöksen lopputuloksen varaan. Asian laadun vuoksi B:n oli pidettävä oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Erimieltä olevien jäsenten lausunnot.

Ylimääräinen oikeusneuvos Heikkilä hyväksyi jutun esittelijän mietinnön, joka kuului: KKO lausunee perusteluina ja tuomiolauselmana: A:lla on katsottava olevan oikeudellista tarvetta ennen perinnönjaon toimittamista ajaa sen seikan vahvistamista, onko vainaja eläessään antanut sellaisen lahjan, joka on lisättävä pesän varoihin, ja mikä on tuon lahjan arvo. HO:n päätöstä ei muuteta. B velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi hänellä vastauksen antamisesta täällä olleista kuluista 750 markkaa.

Ylimääräinen oikeusneuvos Setälä oli samaa mieltä kuin ylimääräinen oikeusneuvos Heikkilä.